Oho! Yhtäkkiä onkin syksy ja edellisestä blogipäivityksestä onkin vierähtänyt aikaa.
Pienesta perropennusta onkin jo kasvanut iso tyttö ja agilitykoulutus on kovassa vauhdissa.
Koirakin on aika vauhdikas tyyppi.
Kesä meni agilitytapahtumissa, uiden, lenkkeillen ja nauttien. Onneksi syksyssäkin on hyvät puolensa.
Ensi viikolla alkavat ohjatut treenit. Päästiinkin aika huippuryhmään. Nyt vain esteopetusta, ohjaajan kunnon kohotusta ja hurjaa treeniä!
Tämän koiraihmisen elämässä tapahtuu jatkuvasti, ainakin koirien osalta, mutta jotenkin mikään siitä ei päädy blogiin.
Tällä hetkellä on siis menossa koiranvaihtoviikot! Tämä käytännössä tarkoittaa sitä että Hertta meni jokunen viikko sitten siskolleni agilitykoulutukseen ja hermolomalle.
Vaihdossa sain ihanaisen Mummiskan, eli Elsa-rouvan pitämään minulle hermolomaa ja pennulle tapakasvatusta. Elsa on yltänyt arvokkaaseen kahdeksan vuoden ikään ja on huipputyyppi luonteeltaan.
Pusi <3
Lumien hidasta sulamista ollaan ihmetelty muutama viikko ja Rauhan mielestä tosi jänniä on mm. ruoholäntit, jotka paljastuvat lumen alta. Omistajan mielestä jänniä ovat jäättömät kadut, jotka eivät petä hölkkääjän jalan alta. Elsan mielestä jänniä ovat ruoka-ajat.
Rauskikin nyt jo siis 4,5kk ja ennen rokotuksia tuntui kasvavan niin lujaa tahtia että omistaja pelkäsi jo saavansa maxikoiran, mutta tuntuu että kasvupyrähdyksen hidastuneet ja näyttäisi ihan normaalikokoiselta espanjattarelta, ainakin toistaiseksi. Kaikki on jännää, kivaa ja pakko tutkia. Poweria tuntuu löytyvän, mutta yhä kelpaavat myös nokoset ja kämppäkin on suurimmaksi osaksi ehjä. Varastelemisen ilon on löytänyt hän, joten pöydän reunalle ei kannata jättää kinkkupakettia tai juustokönttiä.
Yhä silti ehkä maailman paras ja söpöin kakara!
3.4.2013 lenkillä seurana Elsa ja kummitäti Kaija
Lenkin lopuksi tyypit suostui istumaankin, hetken.
Vapaan lauantain kunniaksi käytiin ihmettelemässä Ojangossa KAT:in järkkäämiä epiksiä. Päätin itse jättää kisaamisen väliin ja hioa vielä kontakteja ennen radoille lähtöä, mutta Rauha pääsi mukaan ällistelemään koirapaljoutta ja samalla käytiin tsemppaamassa Huldaa ja Vilmaa kisaavissa sekä Elsaa mölleissä lainaohjaajineen.
Meikäläinen oli taas kehittänyt kauhuskenaariot päässään siitä kuinka pentu riekkuu hihnassa, haukkuu kaikille ja ei suostu liikkumaan. Tämän sijaan Rauha-superpentu oli iisisti, rento ja ei ärhennellyt yhtään. Jaksoi reippaasti koko pitkän päivän ja torkkui välissä häkissä. Edes häkkielämä ei ketuttanut. Maailman paras kakara!
Niin ne viikot vierii ja blogiin ei ilmesty yhtäkään merkintää.
Rauha on jo hurjat 14 viikkoa tiistaina ja kasvaa kovaa vauhtia. Yhä tuntuu olevan fiksu ja kiva tyttö, vaikka omistajalla välillä meneekin hermot kun sukkia varastellaan (vaikkakin siittä että ne eivät ole kaapissa tai pyykkikorissa saa syyttää vaan itseään) ja leikitään kuuroa.
Rauha elää yhä nimensä veroisesti eli on rauhallinen ja välillä saattaa ottaa nokoset, vaikka ympärillä häärättäisiin. Muutama viikko sitten käytiin rokottautumassa ja kakara painoi mahtavat 4,9kg ja nyt jo grammoja tullut lisää. Eläinlääkäri oli ihan jännä, eikä yhtään pelottava.
Hertta taas nauttii suuresti keväästä ja siitä kun aurinko paistaa ikkunasta suoraan sohvalle.
Tiistaina päästään pitkästä aikaa treenaamaan kun on ollut juoksua ja töitä. Toivottavasti ollaan molemmat ihan tykkejä!
Töistä tullessani sain heti hoitoon Rauhan "kummitädin" eli Kaijan 7kk.
Kaijasta on onneksi seuraa pennulle kun jaksaa riekkua, vaikka Hertta ei aina jaksaisi. Nyt kyllä Herttakin innostui riehumaan.
Ulkona kaunis sää. Mihinhän sitä tänään lähdettäisiin tutustumaan?
Hertalla on omat mielipiteensä talvelsta. Tuntuu olevan liian kylmää, märkää ja pimeää. Joten suurin osa ajasta sujuu suurin piirtein näin.
Me siis tällä porukalla toivotamme auringon tervetulleeksi kaamoksen jälkeen ja Herttakin ottaa tällä hetkellä aurinkoa ikkunan läpi. Tänään ehdittiin jopa ulkoilemaan auringon paistaessa.
Aika juoksee ja tiistaina tulee jo kaksi viikkoa Rauhalaisen kotiutumisesta.
Paljon on uuden koiralapsen kanssa ehditty tehdä ja vielä on lisää edessä.
Muutaman ekan päivän aikana Hertta piti omaa pientä jääkauttaan pennulle, eikä päästänyt tätä kovinkaan lähelle, mutta on jo lämmennyt ja nykyään Rauha saa jyrsiä Hertan takamusta ilman mitään reaktiota (satunnaisia karkuunluikkimisia lukuunottamatta).
Hertta myös kovasti on innoissaan uusista leluista ja haastaa niiden kanssa Rauhaa leikkiin.
Lahjaksi saatu herra Banaani tuntuu olevan kova juttu.
Pentu on aktiivinen tyyppi joka ei tunnu paljoa säikkyvän vaan uuden asian tullessa eteen lähtee rohkeasti tutustumaan. Ei kauheasti stressaa jäädessään yksin, mutta seuraa kuitenkin ulkona perässä.
Rysä-veljeä ollaan käyty lähettyvillä moikkaamassa ja eilen viikon Rysättömyyden jälkeen huomasi että on se veli vähän riehakkaampi tyyppi, mutta Rauha on juuri se keskiversio jota kaipasinkin, ainakin tähän mennessä.
Jo ennen kotiutumista käytiin shoppailemassa iso kovahäkki Rauhan kodiksi, mutta tuntuu että Hertta on ominut sen ja pentu nukkukoon pienemmässä pehmohäkissä. Nähtäväksi jää miten käy kun pentu kasvaa pehmohäkistä yli.
Ollaan käyty jo kerran agilityhallilla leikkimässä ja otettiin pieni pätkä perhealbumiin Rauhan käydessä ruokailemassa esteen yli. Treenaamisen aloittaminen saa vielä odottaa, mutta pitäähän sitä tutustua agin maailmaan nuorena.
Kaikenkaikkiaan kotiutuminen on sujunut mainiosti. Vain aika kertoo onko kyseessä Rauha vai Räyhä.
